Tulosta Tekstin koko: a A A

Kristina Cruises

Isä ja poika. Keijo (vas.) ja Mikko Partanen tekivät Kristina Cruisesista suositun, sinivalkoisen lipun alla purjehtivan varustamon. Mutta satsaus Kristina Katarinaan, entiseen Konstantin Simonoviin, johti oman varustamotoiminnan loppumiseen.

Elokuisena päivänä 1990 kuvattiin Kristina Regina (nykyään Bore) ja Kristina Brahe (nyt Brahe) samassa laiturissa Helsingin Eteläsatamassa. Silloin Kristina Cruisesilla oli kaksi omaa alusta, nyt on varustamon merenkulku historiaa.

Tammikuussa tuli tieto, että kotkalainen perheyritys Kristina Cruises oli myynyt aluksensa Kristina Katarinan ja irtisanonut koko merihenkilöstönsä.

Kristina Cruises ilman omia aluksia

Jatkossa Kristina Cruises tulee hyödyntämään kansainvälistä osaamistaan muiden varustamojen risteilyjen, mahdollisesti lähinnä jokiristeilyjen markkinoimiseen ja myymiseen.
Jo 1950-luvulla Keijo Partanen aloitti moottoriveneliikenteen ”tuurimoottoreilla” Kotkasta lähisaarille, ensin 15 vuotta Mussaloon, joka nykyään on osa Kotkan satamaa, ja myöhemmin pyhtään Kaunissaareen ja Haapasaareen. Hän kehitti tuotetta ja panosti mm. päiväristeilyihin, joilla oli laulua ja musiikkia ja painatti matkustajia varten omia yhteislaulukirjoja. 1984 aika oli kypsä suuremman aluksen hankintaan, ja ms Kristina Brahe liitettiin Partasen laivastoon.
Se oli pieni ja vanha alus, rakennettu sota-alukseksi Chicagossa  jo 1943, mutta sopivan kokoinen yhtä pienelle perheyritykselle, sopivan kokoinen varsinkin sekä Saimaan kanavaan, jossa se on viime aikoina liikennöinyt, että moniin pieniin satamiin, joihin Partanen nyt halusi avata liikenteen.
”Tyhjät taskut eivät täyty kuin työtä tekemälla”, hän sanoi haastattelussa 1993. Keijo Partanen oli tottunut kovaan työntekoon; Mussalon liikenteessä hän oli rehkinyt joka päivä aamuviidestä myöhään iltaan ja siinä välissä itse huoltanut moottoriveneensä.
Ahti VII -moottoriveneellään hän teki 1983 ensimmäisen risteilykokeilun Kotkasta Viipuriin. Seurasi lyhyt jakso risteilyjä Kristina Brahella mm. itäisen Suomenlahden haluttuihin saariin, Suursaareen, Seiskariin ja Lavansaareen, kunnes silloisen Neuvostoliiton viranomaiset lakkauttivat liikenteen.
Sitten seurasivat matkat Saimaalle ja kun ss Borea ostettiin 1987, oltiin valmiita suuremman mittakaavan kansainvälisiin risteilyihin, ensin Tallinnaan ja Viipuriin, mutta myöhemmin Itämeren, Pohjanmeren, Vienanmeren ja Välimeren satamiin. 2000-luvulla liitettiin Punainen meri varustamon liikennealueeseen. 2003 luotiin ns. Kuninkaanreitti Ahvenanmaan ja Saimaan välille, erinomainen turistituote, jossa risteilyjen tukikohtana oli Helsinki, mistä voitiin yhdistää ristelyjä sekä länteen että itään.
Mutta laivasto oli vanha. Sekä Kristina Brahe että Kristina Regina myytiin 2010. Ensinmainittu kulkee edelleen Saimaan-liikenteessä uudella nimellä Brahe. Kristina Regina sai takaisin alkuperäisen nimensä Bore ja se on nyt hotellialuksena ja museona Turussa. Tilalle ostettiin ms Konstantin Simonov 2009 ja se otettiin käyttöön mittavien ja luultavasti hyvin kalliiden muutostöiden jälkeen seuraavana vuonna nimellä  Kristina Katarina. Laiva oli rakennettu Puolassa 1982 ja se oli mm. venäläisomistuksessa liikennöinyt Leningradiin ennen kuin se 1996 päätyi kyproslaiseen omistukseen.
Satsaus tosin suurempaan mutta kuitenkin silti vanhaan laivaan ei onnistunut. Varustamon uskolliset kanta-asiakkaat, jotka olivat oppineet arvostamaan varustamon kahden ensimmäisen Kristinan kodikasta tunnelmaa, pettivät luultavasti nyt.
Marraskuussa 2013 peruutettiin Kanariansaarten risteilyt ja tammikuussa 2014 tiedotettiin, että Kristina Katarina oli myyty kansainväliselle yhtiölle. Suomen viimeinen puhtaasti kansainvälisessä liikenteessä toiminut risteilyvarustamo muuttui matkanjärjestäjäksi, jolla ei ole omia aluksia.

Teksti ja kuvat Thure Malmberg
Käännös Liisa Varho