Tulosta Tekstin koko: a A A

Parenteesin varjossa

Linnea Mynttisen vanhemmat joutuivat lähtemään Porkkalan vuokra-alueelta neuvostoliittolaisten tieltä. Porkkala-passilla pääsi vierailemaan alueella.

Tuula Havian lapsuudenperhe muutti Porkkalan vuokra-alueen rajalle vuonna 1955.

Toinen maailmansota muutti Kirkkonummen kehityksen suunnan. Sodan loputtua kaksi kolmasosaa Kirkkonummesta, lähes puolet Siuntiosta ja koko Degerbyn kunta vuokrattiin Neuvostoliitolle merisotilaalliseksi tukikohdaksi. Parenteesi kesti 1944-1956 välisen ajan. Suomalainen väestö evakuoitiin alueelta kymmenessä päivässä.

“Porkkalan vuokra-alueesta” tuli Toisen maailmansodan jälkeen osa Neuvostoliittoa. Rajat suljettiin ja alueelle siirrettiin neuvostosotilaita ja siviilejä lähinnä Leningradin lähialueilta. Sotilastukikohtaan rakennettiin isoja kasarmeja, bunkkereita, sotasatama ja lentokenttä. Alueella asui enimmillään ainakin 10 000 siviiliä ja 20 000 sotilasta. Porkkalan vuokra-alue oli sotilaskaupunki, jossa oli myös sairaala, kouluja ja päiväkoteja. Neuvostoliitto maksoi alueesta vuokraa, mutta osasi periä summan muilla keinoilla takaisinkin.

Linnea Mynttisellä on vuokra-alueesta omakohtaisia kokemuksia. Hänen lapsuudenkotinsa oli Kirkkonummen Tolsassa, joka jäi vuokra-alueen sisään.

Perhe oli kuitenkin jo muuttanut ja asui tuolloin naapurikunta Inkooseen, ja Linnea oli silloin reilut 8-vuotias.

Kymmenvuotiaana Linnea näki unen, jossa Porkkala palautetaan Suomelle 10 vuoden kuluttua. Ja kun  20-vuotias Linnea oli elokuvakiertueella, kuuli hän radiosta Porkkalan ennenaikaisesta palautuksesta.

Alkuperäisen vuokrasopimuksen mukaan vuokra-aika oli 50 vuotta, mutta rajat avattiin jo 26.1.1956. Paluu ja jälleenrakennus alueella saattoi alkaa. Alueelle muutti myös uutta väestöä.

"Vuokra-aikana Tolsaan ei olut mitään mahdollisuutta mennä, ennen kun oli saanut ns. Porkkala-passin", hän kertoo. Tämä historiallinen passi on yhä tallessa.

Rajojen avauduttua näky oli lohduton. Linnean isoisän asuintilasta oli jäljellä vain portaat. Tolsan mökki oli tallella, mutta "siellä oli ollut ihmisten lisäksi kanoja, jotka olivat pilanneet asunnon aika lailla. Vanhempani remontoivat sen kyllä, mutta elämän olosuhteiden johdosta he joutuivat myymään sen", Linnea kertoo.

"Ihmismieli haluaa kotikonnuillensa. Sama koskee nykyajan pakolaisia. Jos heidän maansa tai alueensa olot normalisoituvat, palaavat he melko varmasti takaisin kotiinsa."

Eri puolilla enistä vuokra-aluetta on edelleen kymmeniä bunkkereita ja muita sotilasteknisiä rakennelmia todisteena ajasta, jolloin alue oli osa Neuvostoliittoa.

Linnea Mynttinen ei tunne katkeruutta. "Venäläiset ovat ihan ok kansaa, vaikka heidän poliittiset johtajansa eivät sitä olekaan. Minulla on siellä hyviä ystäviä."

Linnea Mynttinen tekee yhä työtä kuulovammasiten hyväksi. "Kuulovamma on aika suuri kompastuskivi arkipäivässä, mutta auttamalla toisia kuulovammaisia voin ehkä vielä antaa korteni kekoon jollakin lailla."

Rajan pinnassa

Järvenpääläisen Tuula Havian lapsuudenperhe muutti vuokra-alueen "rajan pintaan radan varrelle" vuonna 1955, jolloin alue oli vielä Neuvostoliiton hallussa.

"Lapselle se oli mielenkiintoista aikaa, kun sotilaat partioivat rajalla. Nyt, kun aikaa ajattelee, nousevat karvat pystyyn", Tuula miettii.

Niin romuttui myös kaunis lapsuudenmuisto prinsessalinnasta, jollaisena Tuula näki alueella sijaitsevan Majvikin linnan. Sitten selvisi, että linna olikin vakoilukeskus.

Kun parenteesi päättyi, perhe osti talon entiseltä kielletyltä alueelta Masalasta.

Lue Parenteesista lisää Wikipediasta.

Marko Toljamo