Tulosta Tekstin koko: a A A

4/14 Merikapteeni Kaj Laine

Merikapteeni Kaj Laine.

”Joulu merellä on aina jotain erityistä, normaalista poikkeavaa”, kertoo merikapteeni Kaj Laine.

Jo päiviä ennen joulua laivalla tuoksuu hyvältä

Merikapteeni Kaj Laine, 78, on merenkulun veteraani, ja hän ehti palvella SHO:lla (Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö), Finncarriersilla ja Finnlinesilla sekä maissa että merellä yhteensä yli 40 vuotta.

– Olin vain 12-vuotias, kun minusta tuli SHO:n juoksupoika. Jonkun vuoden kuluttua sain siirron kirjanpito-osastolle, jossa työskenteli myös Bo Åberg, josta myöhemmin tuli mm. Finncarriersin päällikkö. Työhön sisältyi paljon käyntejä varustamon laivoilla, ja kiinnostuin merimieselämästä ammattina.

– Myös se, että merenkuluntarkastaja Emil Sundqvist SHO:n konttorilta kertoi myös kertoi mielellään elämästään merellä, johti siihen, että helmikuussa 1955 minut mönstrattiin jungmanniksi AL:n (Suomen Etelä-Amerikan Linja Oy) m/s Atalayalle. Lähdimme ulos Helsingistä ottaaksemme sitten lastia pitkin rannikkoa aina Kaskisiin asti ennen kuin Hangosta suuntasimme merelle päämääränämme Rio de Janeiro.

– Se ei ollut ensimmäinen ulkomaanmatkani, sillä olin partiolaisena osallistunut leireille Ruotsissa ja Sveitsissä. Mutta se oli raskasta työtä. Me nuorimmat saimme vaarallisimmat työt, kuten lemppuluukkujen nostaminen ja asettamisen paikoilleen poikkipuiden päälle, mutta eihän sitä silloin pelännyt!

– Kerran myöhemmin – m/s Orionilla myrskyssä Pohjois-Atlantilla – sain vaihtaa ahterimaston lampun. Saadakseni parhaan mahdollisen otteen en voinut käyttää hanskoja, kun kiipesin ylös…

– Mutta merikapteeni minusta tuli vuonna 1963 Turussa, ja ensimmäisen pestini päällikkönä oli m/s Sotkan kapteenina 1970. Sitten seurasi useita eri laivoja, mm. neljä vuotta m/s Arcturusilla, kunnes vuonna 1996 jäin eläkkeelle sen sisarlaivalta m/s Oihonnalta, joka on rakennettu Raumalla 1983, kapteeni Laine kertoo.

”Monena päivänä ennen joulua tulee keittiöstä hyviä tuoksuja. Silloin on alettu leipoa piparkakkuja ja joulutorttuja samaan aikaan kun kinkku paistetaan.

Jouluaattoaamuna kaikki on siivottu ja puhdistettu, ja silloin tuodaan joulukuuset messiin ja salonkiin. Tämän tehtävän hoiti aina ennen timpuri. Kello 12 lopetettiin kaikki työt laivalla paitsi tietenkin vahtivuorot. Keittiössä on täysi höyry päällä peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikoitten paistamisessa sekä voileipäpöydän lisukkeiden valmistuksessa.”

– Koin ensimmäisen jouluni merellä 1955 AL:n m/s Atalayalla. Jouluaatonaattona lähdimme Rosariosta, missä olimme lastanneet viljaa. Rosario sijaitsee hyvän matkaa ylös Paraná-jokea, joka virtaa mereen Rio de la Platassa Argentiinassa. Buenos Airesissa täydensimme lastia omenoilla ja suolatuilla vuodilla. Meitä oli laivalla yhteensä reilut 40 miestä, joista 16 kannella.

Glögiä, lipeäkalaa ja nauhuri

– Kun olimme lopettaneet työt jouluaattona, ja koko miehistö oli ehtinyt peseytyä, kokoonnuimme salonkiin yhteiselle glögille. Siellä luettiin varustamon, rahtaajien ja lastin omistajien joulutervehdykset. Niiden joukossa oli myös yksityishenkilöiden ja omaisten joulutervehdyksiä, Kaj Laine muistelee.

– Nauhurilla soitetut joululaulut auttoivat joulutunnelman luomisessa, ja sitten meidät kutsuttiin pöytään, päällystö salonkiin ja miehistö omaan messiinsä. Joulumatkoilla oli usein mukana myös matkustajia. Silloin kun päällystö söi omassa messissään, he saivat istua salongissa.

– Joulupöytä oli täynnä kaikenlaisia herkkuja, joulukinkkua ja lipeäkalaa. Snapsi kalan kanssa ja punaviini kinkun kanssa saivat aikaan sen, että olo tuntui todella juhlalliselta. Kun keittiöhenkilökunta oli ehtinyt nauttia hyvästä ruoasta ja sai kaiken valmiiksi keittiössä, kokoontui miehistö matkustajien kanssa uudelleen päivähuoneeseen juomaan yhdessä kahvia.

– Kun joskus sattui, että laivalla oli mukana myös lapsia, oli joulupukin tulo erityisen odotettu. Hän tuli tietenkin helikopterilla lahjoja jakamaan, sanoo kapteeni Laine.

Trooppinen myrsky häiritsi joulurauhaa

”Paketeissa oli usein lapaset tai sukat, joita merimieslähetyksen ompeluseurat jo kauan ennen joulua olivat ahkerasti keränneet.

Myöhemmin illalla, kun kaikki jo olivat häipyneet hytteihinsä, avattiin kotoa tulleet lahjat. Ja jos se vaan oli mahdollista, vaihdettiin jo aikaisemmin radiopuhelimella joulutervehdykset rouvien ja lasten ja muiden kotona olevien rakkaitten kanssa.

Useimmille ensimmäinen joulu merellä oli jotain aivan erityistä; ensimmäinen joulu poissa kotoa.

Ja jos sää oli huono, tapahtui niin, että itse joulunviettoa jouduttiin siirtämään siihen, kun laiva taas oli satamassa.”

”Joulu merellä on aina jotain erityistä, normaalista poikkeavaa. Hyvissä ajoin ennen joulua täydennetään muonavarastoa tulevia pyhiä varten. Näin tapahtuu erityisesti pitkänmatkan aluksilla, jos on epävarmaa, ehtiikö alus koti-Suomeen ennen joulua.”

Näin kapteeni Laine kuvaili joulumuistojaan Finncarriersin henkilökunnalle 1980-luvulla. Mitenkään täysin rauhallisiksi eivät hänen ensimmäiset joulunpyhänsä laivalla muodostuneet:

– Kun olimme kiinnittyneet laituriin Buenos Airesissa, oli todella kuumaa, jopa +40 °C. Jouluyönä alkoi tuuli nousta. Se oli pampero, Etelä-Amerikan pelätty trooppinen myrsky, ja kiinnitysköydet pettivät.

– Kello kolme joulupäivän aamuna kaikki kutsuttiin töihin kiinnittämään laiva uudelleen. Satamassa oli kaaos: makasiinien kattoja irtosi ja lensi pois; laivoja, joiden kiinnitysköydet olivat repeytyneet poikki, ajelehti ympäriinsä. Sitä joulua en unohda, muistelee merikapteeni Kaj Laine.

Teksti ja kuva: Thure Malmberg
Käännös: Liisa Varho