Tulosta Tekstin koko: a A A

4/14 Kirja-arvio

Kai Myrberg ja Matti Leppäranta. Meret – maapallon siniset kasvot. Ursa 2014.

Merivedestä tiedonjanoisille

Kun avaruudesta katsotaan planeettaamme, se näyttää siniseltä, sillä suuri yhtenäinen merivaippa peittää Maan 69,8 prosenttisesti 3,8 kilometrin keskisyvyydellä. Rannikkoalueille on asettunut liki puolet koko väestöstä, mikä tarkoittaa kohta neljän miljardin asukkaan päivittäistä riippuvuutta merestä. Välillisesti asuinpaikasta riippumatta meret koskettavat meitä kaikkia.

Tästä valtavasta maapallon vesialueesta on nyt saatavilla ensi kertaa suomenkielinen tietoteos tekijöinä meritutkija-professorit Kai Myrberg ja Matti Leppäranta. Meret – maapallon siniset kasvot on yleisesityksenä suunnattu meriammattilaisista ja -harrastajista opiskelijoihin ja poliitikoista matkustavaisiin.

Mikä saa valtamerien vedet virtaamaan? Perussyy on Aurinko. Sen energia purkautuu epätasaisesti maapallon pinnalle leveyspiirien suhteen. Myös maapallon pyörimisliike vaikuttaa virtauksen rakenteeseen. Lämpötilan, suolapitoisuuden ja tuulen aiheuttaman kiertoliikkeen lisäksi Kuun ja Auringon vetovoimat panevat vesimassat, siis vuorovedet, liikkeelle.

Merten pohjien rakenteesta alettiin saada täsmällistä tietoa vasta 1900-luvulla kaikuluotaimen avulla. Ilmeni, että merien eri osissa on yli sata, kohtisuorassa rantaan olevaa  kanjonia, kuten Kongon rannikolla. Vuonna 1951 löydettiin Mariaanien hautavajoama läntiseltä Tyyneltävaltamereltä Marian saarten itäpuolella. Vajoama oli muodostunut, kun alueen mannerlaatta oli painunut Filippiinien laatan alle. Haudan syvyydeksi on vahvistettu 10 994 metriä.

Paljon matalammissa vesissä työskenteli Suomen ensimmäinen merentutkimusalus Nautilus (1903-38) keskittyen jääoloihin, virtauksiin, suolaisuuteen, lämpötilaan ja veden korkeuteen. Nykyään se on ravintolalaiva Nikolai II Kauppatorin rannassa. Merentutkimuksemme uranuurtaja oli professori Rolf Witting (1879-1944), myös Merentutkimuslaitoksen (1918) perustaja ja pitkäaikainen johtaja.

Tämän päivän merentutkimusalus on Wärtsilän telakalta vuonna 1989 valmistunut Aranda. Se on osallistunut kansainvälisiin projekteihin Eteläisellä jäämerellä ja Pohjois-Atlantilla perinteisesti tärkeimmän kohteemme Itämeren alueen ohella. Ilmaston muutoksista tunnetaan parhaiten lämpeneminen ja se tuntuu merissäkin. Suolapitoisuus muuttuu ja vesimassat lisääntyvät jään sulaessa, mikä nostattaa pintakorkeutta.

Kun maalta ja laivoista peräisin olevat jätteet päätyvät mereen, ne kerääntyvät päättymättömään virtauspyörteeseen kuten Pohjoisella Tyynenmerellä. Rantalomailijan on paras katsella aaltoja myös sillä silmällä, minkä näytti vuosien 2004 ja 2011 tsunamit (japanista käännettynä: satama-aalto) eli hyökyaallot Aasiassa. Meret -kirjasta on moneen lähtöön sen mukaan, mitä lukija haluaa tietää. Hakuteoksena ilmeisen antoisa.

Irmeli Tanttu