Tulosta Tekstin koko: a A A

Lasse Mårtenson ja Myrskyluodon Maija

Seinällä kotona Laurinlahdessa riippuu Merelle-taulu muistona 26 merellä vietetystä kesästä vesillämme ja kerran jopa Puolassa asti. Kuva Thure Malmberg.

Merelle oli Lasse Mårtenssonin ja perheen kelluva koti 26 kesänä. Kuva on otettu Mårtensonin kameralla.

Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija ja Lasse Mårtensonin musiikki avaa kauden kun Helsingin kaupunginteatteri otetaan uudelleen käyttöön mittavan remontin jälkeen, Suomen tasavallan täyttäessä 100 vuotta vuonna 2017.

– Edessäni on nyt intensiivinen työ, sanoo Lasse Mårtenson, joka hiljattain täytti 80 vuotta. Istumme hänen asunnossaan Laurinlahdessa, Espoossa. Kun menee ulos parvekkeelle, eivät Espoonlahti ja meri ole kaukana. Vielä lähemmäksi ne tulevat, kun Lasse Mårtenson käynnistää tietokoneessaan kuvaesityksen merestä ja saaristosta.

– Olen reilut kymmenen vuotta kiertänyt kuvineni täällä etelärannikolla. Ainoa, mitä tarvitsen, on tyhjä näyttämö ja piano sekä videoprojektori. Sitten saavat kuvani rullata kun minä improvisoin pianolla. Tunnen jokaisen kuvan sävyn ja soitan saaristolaisaiheista musiikkia, omia kappaleita esim. Evert Tauben teksteihin, kohottaakseni tunnelmaa.

– On sattunut, että Itä-Suomen sisämaassa kuulijat ovat tulleet jälkeenpäin sanomaan, että he eivät koskaan ole osanneet kuvitella, että Suomea voidaan tulkita tällä tavalla, sanoo Lasse Mårtenson.

Kuvaesitys kestää puolisen tuntia. Lasse Mårtensonin maine muusikkona on tunnustettu, mutta kaikki eivät ehkä tiedä, että hän on myös suuren luokan luontokuvaaja.

– Kamera oli aina mukana, kun purjehdin Merelle-veneellä – kuvassa kiinni Borstön turvallisessa laiturissa tai purjehtien myötätuulessa yli aaltojen – tai kun liikuin saaristossa. Veitsenteräviä kuvia vesilinnuista sai 200 mm:n teleobjektiivilla. Perhoset ovat myös kiehtoneet minua, hän sanoo ja näyttää suurta apolloperhosta.

Valo vaihtelee hänen kuvissaan: perhosten suosiman suojellun saaristoniityn hennoimmasta vehreydestä armottomiin kallioihin vihaisesti lyöviin myrskyaaltoihin. Votiivilaiva Jurmon kirkossa välittää kuvansa saariston elämästä, uhmakas Borstön eukko ja Källskärin kalliot omansa.

Mutta kuvat eivät näytä ainoastaan Turunmaan saaristoa: täällä on myös tunnelmia Espoon saaristosta, Nuuksion Pitkäjärveltä ja jopa Loviisan Hevossaarella olevasta atomivoimalasta.

Hänen veneensä oli nimeltään Merelle, turvallinen ja viihtyisän tilava 33-jalkainen ketsi, joka 26 vuoden ajan vei Lasse Mårtensonin saaristoelämyksiin yli Itämeren ja Suomenlahden. Se myytiin, kun hän itse ei enää jaksanut purjehtia, mutta hänen kuvissaan ja kodissaan Espoossa Merelle elää edelleen. Kirjassa, jonka hän kirjoitti 2011: ”Vågspel – såsom jag vill minnas”. (Suom. Laiskotellen)

Typerät lehdet

Viimesyksyinen syntymäpäivä meni ohi hiljaisuudessa, ja siten ei juuri mitään ole kirjoitettu myöskään tulevasta uudesta Myrskyluodon Maija -esityksestä 2017.

– Yksi lehti soitti ja halusi tehdä haastattelun. Mutta olen väsynyt suomalaiseen journalismiin sikäli kuin se koskee meitä populaarikulttuurityöntekijöitä.

– Lehdet kirjoittavat typeryyksiä, panevat meidät näytille ja pitävät meitä vapaana riistana, sanoo Lasse Mårtenson.

– Asia on aivan toisin Ruotsissa ja Tanskassa. Nyt olen hypännyt pois oravanpyörästä: julkisuus ei enää ole minulle niin tärkeää. Elämänlaatuni on tullut paremmaksi kun olen välttänyt haastattelut.

– Merimieskirkko on eri juttu: Kotkan meripäivillä sain kerran jopa vetää Merimieskirkon lipun kunnialipuksi saalingin alle, sanoo Lasse Mårtenson, joka nykyään kutsuu itseään pensionistiksi, toisin sanoen eläköityneeksi pianistiksi.

Lapsuutensa Lasse Mårtenson vietti Röysön saarella Sipoon saaristossa. Myöhemmin tulivat legendaariset saaret kuten Jurmo ja Borstö – ja ihmiset siellä – hänelle tärkeiksi, kiihkeän rakkauden hän jakoi esim. Benedict Zilliacuksen kanssa, joka myös työsti Anni Blomqvistin kirjoja käsikirjoituksiksi juuri Myrskyluodon Maijaan.

– Edelleen juuri saaristolaismuistoista haen lohtua jos minun on esim. vaikea nukahtaa. Kun ajattelen Röysötä ja perheen elämää siellä, tunnen turvallisuutta.

”Viimeinen työni”

– Musiikin luominen nyt Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maijan suomenkieliseen versioon, on suuri juttu minulle, ja samalla viimeinen työni.

– Haluan luoda viimeisen sovituksen enemmän Anni Blomqvistin henkeen. Benedict Zilliacushan oli kirjoittanut käsikirjoituksen Annin viiden kirjan pohjalle, ja siihen Anni oli tyytyväinen. Mutta sitten hän kuoli ja sen jälkeen on tehty muutamia kömpelöitä tulkintoja. Minulla on edelleen copyright koko Myrskyluodon Maijan musiikkiin, ja minä haluan, että uusi sovitus 2017 tulee olemaan Anni Blomqvistin työn arvoinen.

Lasse Mårtenson on kasvanut klassisen musiikin parissa. Isä, jolla oli juuret korppoolaisissa merenkulkijasuvuissa, oli urkujensoiton professori ja äiti oli laulajatar, joka oli kasvanut Laatokan rannoilla. Meri ja järvet olivat kasvualustana Lassen rakkauteen merta kohtaan ja hänen musiikkinsa kasvoi esiin niin erilaisten inspiraatiolähteiden vuorovaikutuksessa kuin urkumusiikki, Alice Babs ja  Louis Armstrong.

Kahdenksankymmenen vuoden iässä Lasse Mårtensonin silmät ovat alkaneet väsyä. Uusi tietokone  – kolmas lyhyen ajan sisällä  – seisoo työpöydällä Myrskyluodon Maijaan kirjoitettavaa musiikkia varten.

– Mutta en ole vielä oikein päässyt sinuiksi sen kanssa. Jatkuvasti vaaditaan uusia päivityksiä, nauraa  ”pensionisti” Mårtenson.

Teksti: Thure Malmberg
Suomennos: Liisa Varho