Tulosta Tekstin koko: a A A

3/15 kirkkoherran tervehdys

Kirkkoherra, lääninrovasti Heimo Hietasen juhlatervehdys 8.9.2015.

Arvoisa juhlaväki,

on ilo, että Merimieskirkon kesäjuhlaa vietetään tänä vuonna Porissa - ja erityisesti täällä Meri-Porin seurakunnassa. Tämä on se alue, jossa kaikkialla näkyy, miten ihmiset ja meri ovat olleet täällä pitkään rinnakkain. Meri on tarjonnut elantoa ja toisille elinkeinon. Se on avannut tien maailmalle ja merta pitkin ovat monet vaikutteet saapuneet Satakuntaan ja Suomeen. Meri on lähellä ja läsnä - kun sain kutsun työhön tälle alueelle, ensimmäisenä pysäyttivät sukujen kertomukset siitä, miten meri on useasti myös ottanut omansa.

Meren kautta, ihmisten vuorovaikutuksessa, tulivat ensimmäiset kaiut kristillisestä uskosta tälle alueelle noin tuhat vuotta sitten. Hansa-liiton kauppiaat purjehtivat 1200-1300 luvuilta alkaen etsien Kokemäenjoen suuta reittinä kauppapaikoille. Suuntaa heille osoitti muodollaan Reposaari, kuin sormi, joka ohjasi oikealle reitille. Tuona aikana he rakensivat aivan joen suun läheisyyteen luodolle kappelin kiitoksen ja rukouksen paikaksi. Tuolla Kappeliluodolla on tänään muistomerkki - itse kappeli on jo hävinnyt.

Ahlaisten kirkon katveesta, Rantakaupungista, on 1500-luvulta alkaen purjehdittu rääkipaateilla Tukholmaan. Vaatimattomia maatalouden tuotteita, metsien riistaa ja taljoja, meren antimia, silakkaa suolattuna - ja näin kerrotaan: eräänlaisessa sumpussa elävänä ja tuoreena. Talonpoikaispurjehtijat lähtivät kotikirkolta ja sinne saavuttiin matkan jälkeen.

Uusi aika alkoi 1800-luvulla, kun sahat nousivat tänne Pihlavaan ja Reposaareen. Reposaareen myös satama. Siellä se on edelleenkin, paikkaansa vaihtaneena - Tahkoluotoon ja osin vastarannalle Mäntyluotoon. Sataman moninaisen elämän keskelle sekä paikalliset että merenkulkijat kaipasivat paikkaa kohdata Jumala. Reposaareen valmistui rukoushuone, joka heinäkuussa 1876 vihittiin kirkoksi. Tänne Pihlavaan, teollisuustaajamaan, pappi matkusti pitkän aikaa Porista junalla ja junien vuorovälillä kastoi ja vihki, piti rippikoulua ja joskus jumalanpalveluksenkin. Oma kirkko saatiin vihdoin 1957.

Elämää elettiin, aika muuttui ja toi muutoksia. Ihmiset ihmisten kanssa, meri toi ja antoi, meri vaati ja otti. Tarvittiin toista ihmistä matkakumppaniksi. Kaivattiin ihmistä suurempaa, jonka siunaus kantaa - joka antaa elämälle perustan ja suunnan, kölin ja purjeet. Siksi meren rantaan nousivat kirkot, rukouksen paikat. Tarvittiin - ja tarvitaan edelleen.

Tätä matkakumppanuutta maailmalla, arkisena apuna ja rukouksen paikkana, on toteuttanut Merimieskirkko 140 vuotta. Tästä kertoi tämän päivän juhlasta katsottuna puolimatkassa 1945 silloinen Merimieslähetyksen apulaissihteeri Daniel Orädd 70-vuotisjuhlavuonna Reposaaren kirkossa. Tästä me saamme kuulla tänään ja huomenna täällä Meri-Porissa. Samalla voimme itsekin rukoilla Merimieskirkon työn ja työntekijöiden puolesta, voimme itse sitoutua matkakumppanuuteen Merimieskirkon työn kautta. Matkakumppanuuteen maailmalla ja maailmassa, Jumalan kansan matkalle kohti taivaan kotia.

Pyydämme hyvän Jumalan siunausta tähän 140-vuotisjuhlan kesäjuhlaan. Tervetuloa Meri-poriin.