Tulosta Tekstin koko: a A A

3/15 Pääsihteerin juhlapuhe

Pääsihteeri hannu Suihkosen juhlapuhe 8.9.2015.

Arvoisat juhlavieraat, mina damer och herrar!

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahasto Sitra on koonnut 13 tulevaisuuden kannalta tärkeätä globaalia muutosilmiötä eli megatrendiä. Megatrendit ovat kehityksen suuria linjoja. Ne ovat ilmiöitä tai ilmiökokonaisuuksia, joilla on jo toteutuneen kehityksen perusteella tunnistettavissa oleva suunta ja sen voidaan perustellusti ajatella jatkuvan samansuuntaisena tulevaisuudessakin. Niiden sisällä vaikuttaa useita samansuuntaisia pienempiä trendejä ja niihin liittyy usein myös vastakkaisia kehityssuuntia.

Sitran listaamat maailmanlaajuiset trendit voidaan ryhmitellä viiteen ryhmään, jotka ovat: Hyvinvointiin, Yhteiskuntaan, Talouteen ja rakenteisiin, Ympäristöön sekä Kompleksisuuteen liittyvät muutossuunnat.

Hyvinvointiin liittyvät kaksi trendiä ovat: hyvinvointi korostuu ja eriarvoisuus kasvaa. Yhteiskuntaan liittyvät neljä trendiä ovat: yhteisöt voimaantuvat, kaupunkien roolit korostuvat, eliniät venyvät sekä taidot haastavat tiedot. Talouteen ja rakenteisiin liittyvät neljä trendiä ovat: valtasuhteet siirtyvät, vakaa työ murenee, Euroopan rakenteet rapistuvat ja teknologia integroituu arkeen. Ympäristöön liittyvät kaksi trendiä ovat: ilmastonmuutoksen seuraukset laajenevat ja ekologinen kenkä puristaa. Kompleksisuuteen liittyvä trendi on keskinäisriippuvuus lisääntyy.  Suhtautumisessa näihin muutoksiin on hyvä muistaa, että ne pitävät sisällään keskenään vastakkaisia asioita ja suurta osaa niistä ei voida pitää yksiselitteisesti myönteisenä tai kielteisenä.

Miksi näitä trendejä pitkän listan luettelin? Merimieskirkossa on käynnistetty strategiaprosessi ja äsken mainitut kuvaavat maailmaa ja sen muutossuuntia eli tilannetta, jossa Merimieskirkossa linjaamme Missuunan identiteettiä ja työtä tulevaisuuteen.  Ne kuvaavat tilannetta, jossa kysymme miksi Merimieskirkko on olemassa. Strategiatermein, mikä on se lisäarvo, jonka Merimieskirkko tuo.  Monet trendeistä ovat jo läsnä arjessamme, useat tulevat myös koskettamaan Merimieskirkon tehtävää ja roolia.  

Eivätkä nuo luetellut trendit edes vielä kattaneet kaikkia olennaisia asioita toimintaympäristömme muutoksesta. Siitä puuttuu keskeinen käynnissä oleva muutos, joka liittyy suhtautumisessa uskontoihin ja uskoon.

Teemme uutta strategiaa Merimieskirkon täyttäessä 140 vuotta. Sen jälkeen kun vuonna 1875 perustettiin Suomalaisten merimiesten ulkomaan satamissa sielunhoitoyhtiö, Föreningen till beredende af själavård åt finskä sjömän i utländska hamnar, myöhemmin Suomen Merimieslähetysseura, Finska Sjömansmissionssällskapet, on tapahtunut paljon. Työtä on aloitettu ja Merimieskirkkoja  perustettu uusiin maihin ja maanosiin, tilanteiden ja painotusten muuttuessa niistä on myös luovuttu. Merimieskirkon työtä ja työtapaa on kehitetty monin eri tavoin.

Yksi keskeinen tähän päivään kantava työtapa tai työote on kohtaaminen. Kohtaaminen, joka on tasavertainen ja läsnäoloa ilmentävä. Tämä työtapa tulee olemaan jatkossakin merkityksellinen.

Samalla meidän on kuitenkin kysyttävä mitä muuta kohtaamisen rinnalle tarvitsemme. Yksi Sitran listaama muutostrendi oli yhteisöjen voimaantuminen. Voisiko yhteisöllisen työotteen vahvistaminen olla jatkossa yksi Merimieskirkon työn kulmakivistä, se lisäarvo, jonka Merimieskirkko ympärilleen luo. Voisiko Merimieskirkko olla välittävä yhteisö, jonka tuntomerkkejä entistä enemmän ovat vieraanvaraisuus, avoimuus, vuorovaikutteisuus, lähimmäisen rakkaus sekä ihmisten oman toiminnan ja sitoutumisen mahdollistaminen ja tukeminen.

Välittävän yhteisön keskeinen tuntomerkki ja arvo on vieraanvaraisuus. Vieraanvaraisuus on vanha kristillinen hyve sekä kristillisen elämän ohje ja ainakin minusta se tuntuu viime aikojen suomalaiseen keskusteluun monikulttuurisuudesta hyvin ajankohtaiselta.

Sanana ”vieraanvaraisuus” ei välitä kreikankielisen sanan filoxenia koko syvyyttä: muukalaisen rakastamista. Kristillisen vieraanvaraisuus perustuu Jumalan rakkauteen, joka kohdistuu jokaiseen. Heprealaiskirjeessä todetaan, myös Merimieskirkossa noudatettava ohje ”Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä.” (Hepr. 13:2.) Kristillinen vieraanvaraisuus on pohjimmiltaan Jumalan vieraanvaraisuutta. Se tarkoittaa, että yksi ei ole isäntä ja toinen vieras. Kaikki saavat nauttia Jumalan vieraanvaraisuudesta, joka yhdistää ihmiset toisiinsa. Kristillisen vieraanvaraisuus johtaa kohti ihmisten välistä kumppanuutta, kohti välittävää yhteisöä.

Sitran luettelemien muutossuuntien lisäksi eräs keskeinen muutos liittyy uskonnon asemaan ja suhtautumisessa uskomiseen.  Merimieskirkossa on aina pidetty itsestään selvänä, että Merimieskirkon työntekijä on tervetullut laivalle. Onko se tulevaisuudessakin näin. Ulkosuomalaistyön piiristä meillä on esimerkkejä siitä, että suomalainen firma, jolla on palveluksessaan kansainvälinen ja moniuskontoinen työntekijäkunta ei voi enää tukeakaan vain yhden työntekijäjoukon uskonnon tai seurakunnan toimintaa. Näin uskonnosta tulee entistä enemmän ihmisen yksityiseen elämänpiiriin kuuluva asia.

Uskonnon aseman muutoksen ohella suhtautuminen uskoon on syvässä muutoksessa. Tästä kertoo erityisesti tutkimustulos nuorista aikuisista, joiden suhde kirkkoon on hyvin irrallinen. Merimieskirkon kannalta on tärkeää huomata, että ulkomaille muuttajien joukossa nuoret aikuiset on suurin yksittäinen ryhmä. Miten meille on jatkossakin pääsy laivalle, miten tulevaisuudessa tavoitamme ulkomaille muuttavat, joiden suhde kirkkoon ja uskoon on toisella tapaa irrallinen kuin valtaosalla ihmisistä oli vielä yhtenäiskulttuurin aikana.

Nostaisin jälleen esiin välittämisen ja yhteisöllisyyden. Tilanteessa, jossa  kristinuskosta käyttämämme kieli tai siihen liittyvät vertauskuvat eivät enää avaudu tai ne eivät puhuttele, niin toisesta ihmisestä välittäminen puhuttelee. Tapahtuu se sitten laivalla, kotikäynnillä, rekkaparkissa tai kirkolla. Se puhuttelee, kun ihminen voi tuntea olevansa tärkeä, olevansa  jollakin tapaa osa yhteisön elämää. Tämä kokemus saa myös toimimaan, välittämään muista.

Viimeisenä muutossuuntana tuon esiin yhteiskunnan ja talouden rakenteisiin liittyvän muutoksen, joka on jo koskettanut ja koskettaa myös Merimieskirkkoa. Kahtena viime vuosikymmenenä suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut iso muutos siinä mikä on yhteiskunnan rooli ja vastuu kansalaisten hyvinvoinnista ja toimeentulosta. Vastuuta on siirtynyt sekä ihmisille itselleen että kansalaisjärjestöille. On hyvin mahdollista, että tämä kehitys tulee jatkumaan.

Merimieskirkko kantaa mielellään kansalais- ja kirkollisena järjestönä oman kortensa kekoon. Tähän tarvitaan kuitenkin taloudellista tukea. Merimieskirkko on kiitollinen valtiovallalle, kirkolle, seurakunnille, RAY:lle ja lukuisille eri tukijoille saamastaan taloudellisesta tuesta sekä toivoo, että tämä tuki voisi myös tulevaisuudessa jatkua. Tämän lisäksi tarvitsemme Merimieskirkossa entistä enemmän myös paikallisten Merimieskirkkoyhteisöjen taloudellista sitoutumista ja vastuunkantoa.

Me vietämme Merimieskirkon 140-vuotisjuhlaa teemalla Merimieskirkko - Matkakumppani. Muita Merimieskirkko-sloganeita on vuosien saatossa ollut useita, kuten Merimieskirkko, elämän merellä, liikkuvien ihmisten kirkko, kestää elämän ja talouden myrskyissä, koti kaukana kotoa tai sitten viimeisimmän prosessin tuotos Merimieskirkko- Luojan leikkipuisto. Kaikki nämä ilmentävät Missuunaa jostain näkökulmasta.

Niin myös meillä kaikilla tähän juhlaan osallistuvilla on jokin näkökulma tai suhde Merimieskirkkoon. Läheinen tai sitten vähän kaukaisempi. Merimieskirkon puolesta haluan kiittää teistä jokaista, joka olet  tai olet ollut eri tavoin Merimieskirkon työssä mukana. Olet antanut aikaasi, työpanoksesi, esirukouksesi tai tukenut muuten Merimieskirkkoa ja sen työtä. Samalla voin  kaikkien meidän puolesta tuoda esiin ilon ja kiitoksen siitä, että Merimieskirkko on! Oo ollut jo 140 vuotta! Uskon, että Merimieskirkon työlle on kysyntää ja tarvetta vielä kauas tulevaisuuteen. Pyhä Jumala työtämme siunatkoon.