Tulosta Tekstin koko: a A A

140-merkkisiä kommentteja 3/15

Merimieskirkko sain muutaman noin 140-merkkisen kommentin 140-vuotispäivillensä. Kommentit luettiin kesäjuhlassa.

 

"Kuuntelevat korvat, lämmin tervehdys, ymmärtävä sydän. Paikka jossa saa nauruterapiaa ja pitää suomalaisuudestani ja perinteistä kiinni."

"Merimieskirkko yhdistää minut luterilaiseen kirkkoon, joka on mielestäni 'maailman paras kirkko'. Se yhdistää suomalaiseen kulttuuriin esim. kirjakerhon ja elokuvailtojen kautta sekä muihin Ateenan suomalaisiin mm. keskustelukerhojen  ja muiden tapahtumien kautta."

"Merimieskirkko merkitsee kotia ulkomailla, sielunrauhaa, kun sitä kaipaa. Se merkitsee uskoa tulevaan, kun toivo loppuu. Rakkaita ystäviä, kun seuraa kaipaa. Se on lyhyesti sanottuna 'kaikki kaikessa'."

"Onnittelen ja kiitän merimieskirkka sydämestäni. Se on minun seurakuntani täällä Kreikassa, toisessa kotimaassani. Merimieskikko = lämmintä yhdessäoloa."

”Merimieskirkolle voi tulla ja saada kaivatun tauon työntekoon laivalla. Kirkolta saa myös tarvittaessa ihan konkreettista apua käytännön ongelmiin.”

”Kirkko on tärkeä kokoontumispaikka kuljettajille, ja se tarjoaa loistavan tilaisuuden päästä pois työympyröistä ja autosta.”

”Vaikka me kaikki ei niin uskonnollisia välttämättä ollakaan, niin silti tämä on meille ihan hirveän tärkeä paikka. Vaikea kuvitella, jos ei tätä olisi.”

"Merimieskirkolla huomioin alttarin, joka kertoo erilaisten kulkijoiden yhteydestä Kristuksessa. Merimieskirkko on matkamiesten- ja naisten, ehkä myös juurettomien tai etsijöiden kirkko. Nimensä mukaisesti kirkon teemaa on elämän meri. Palveluista arvostan eniten saunaa, mutta myös monet ostokset ja juttuseurat olen kirkolta löytänyt."

"Merimieskirkko merkitsee minulle pysähtymistä arjen aherruksesta sekä erilaista, iloista mukavaa toimintaa: osallistuminen eri tapahtumiin, kuten joulun ajan myyjäisiin, risteilijäkeikkoihin ja juhliin on mukavaa. Kirkolla on kivoja vapaaehtoiskavereita."

"Merimieskirkko on minulle mukava ja leppoisa taukopaikkaa. Sauna ja yleiset peseytymismahdollisuudet vähenevät Suomessa koko ajan. Hienoa että tällainen mahdollisuus vielä jostain löytyy. Kirkolla tapaa myös muita ammattitovereita, joiden kanssa rupatella ja vaihtaa kuulumisia teiden päältä."

Lisäksi yksi 1140-merkkinen kommentti


"Keväällä 1965 kertoi luokkatoverini olevansa lähdössä Hampuriin lentokentälle töihin ja tiedusteli, kiinnostaisiko minua lähteä mukaan. Kyllä kiinnosti. Ja kun koulu loppui, lähdettiin henkilöautolla Turusta Ruotsin läpi ajamaan. Silloin ei vielä ollut suomalaista kirkkoa, vaan käytiin Ruotsin kirkolla. Seuraavan kerran lähdin 1967, ja silloin oli jo toinen kustavilainen Antti Wihuri rakentanut oman kirkon. Kirkko oli tärkeä paikka: siellä oli hyvä sauna ja keskiviikkoisin suomalainen ilta, jonka jälkeen siirryttiin Marmara-baariin ja sieltä vasta kotiin. Ja kun nuoria oltiin, ei aina omaan kotiin.
Saunat olivat hyviä, ja Milli-täti vahti, ettei olutta kulkeutunut saunaan. Mutta aina saunakaljat jotenkin löysivät kuitenkin saunaan. Jos Marmarassa istuttiin lauantaina, siirryttiin sunnuntaiaamuna klo 05 kalatorille ja vasta sen jälkeen kotiin. Pappina  oli Göran Hellberg, jota silloin tällöin tapasin Turussakin. Hän toimi sairaalapappina TYKS:ssa Kumlingessa seurakuntapappina. Göran oli erinomainen merimiespappi ja niin oli myöskin Olli-Pekka Silfverhuth. Hän toimii nykyisin Pirkkalan kirkkoherrana.
Vuonna 2007 vietettiin uuden kirkon 40-vuotisjuhlaa ja niihin osallistuin. Minusta piti tulla lääkäri, mutta tulikin merimies, ja olin perämiehenä Engshipin Winden-laivalla, jolla kuljetettiin kontteja Hampuriin ja Bremeniin. Laivalta ei koskaan kerinnyt kirkolle, mutta Ritva Lehmann ehti laivalle, ja hän toi suomalaisia tarvikkeita, kuten reissumiestä ja juhlamokkaa.
Olen nyt eläkkeellä, mutta käyn edelleen usein Hampurissa asuen kirkon urkuparvella. Erinomainen paikka. Meillä on Turussa Hampurin herrakerho, jossa 5 herraa kokoontuu silloin tällöin. Meistä jokainen muistaa ajan Hampurissa, kun taas lähiajan asiat ovat hakusessa. O schöne vergangene Zeit."