Tulosta Tekstin koko: a A A

4/15 Maailmankartta aikojen kuvastimessa

Maailma kaiverretaan puuhun - Ulmin painos 1482.

Monikasvoinen maailmankartta aikojen kuvastimessa.

Teksti: Irmeli Tanttu
Kuvat: John Nurmisen säätiö

 

Kartta on kuva maailmasta, graafinen esitys ajastaan, sen kulttuurista ja valtapolitiikasta. Näinkö me ajattelemme vanhoja karttoja katsellessa? Kyllä vain, ainakin luettuamme Marjo T. Nurmisen teoksen Maailma piirtyy kartalle – Tuhat vuotta maailmankartan kulttuurihistoriaa (John Nurmisen Säätiö 2015).

Maamme tietokirjailijoiden eturiviin kuuluva Marjo Nurminen opastaa lukijan ensin huikeiden karttadokumenttien äärelle ja selventää mainiona sanankäyttäjänä karttakuvan kokonaisuutta, sen monenkirjavia piirteitä ja tarkoitusperiä. Opasta oikeasti tarvitaan, sillä nykyihmiselle vanhojen karttojen viitteet ja allegoriat eivät enää välttämättä avaudu.

Maailma piirtyy kartalle on alansa laajin Suomessa ilmestynyt suurelle yleisölle, ei vähiten merenkulkijoille, suunnattu tietoteos. Se kattaa ajanjakson 600-luvulta 1600-luvulle Euroopassa, toisin sanoen keskiajan, renessanssin ja barokin.


Ei mikään kärpäspaperi

Ennen kuin maailmaa kyettiin esittämään kartalla kuvan muodossa, oli pitänyt saada selville ilmansuunnat ja taivaankappaleiden liikehdintä. Niinpä maantiede ja tähtitiede olivat läsnä maailmankartoissa, niin olivat myös merenkulkijoiden purjehduskartat. Maailmankartan tieteenhistoria onkin geografian, kosmografian ja merenkulun teorian keskinäistä vuoropuhelua.

Kristilliset, niin kutsutut T-O-kartat, kirjain T kirjaimen O sisällä, olivat yksioikoisia diagrammeja, joissa tunnettu maailma jakaantui Aasiaan, Eurooppaan ja Afrikkaan. Pyöreällä O:lla kuvattiin maailmaa ympäröivää merta. Varhaisimmat säilyneet T-O-kartat ovat 600-luvulta, kuten esimerkiksi Sevillan arkkipiispa Isidoruksen karttadiagrammi.  

1200-luvun ristiretkiajan mappa mundit eroavat edellisistä ratkaisevasti, sillä kristityt asettivat karttansa näytteille. Tietokirjamaisesti työstettyinä mappa mundit sisälsivät valtavan määrän tietämystä kuvin ja sanoin. Britteinsaarilla sijaitsevan Herefordin katedraalin ensyklopedinen mappa mundi on ainut keskiaikainen alkuperäisasussa säilynyt seinäkartta, yhä nähtävillä 1300-luvulta alkaen.

Kartassa ja reunuksissa on monia aihekokonaisuuksia. Kehyksen muoto viittaa kohtalon pyörään, aikansa allegoriaan elämän sattumanvaraisuudesta ja rajallisuudesta. Sana MORS, "kuolema", tulee pyörän kahvojen kirjaimista. Tuonpuoleisessa ihmistä odottavat ikuinen elämä tai ikuinen kadotus. Yläreunan kuva kertoo viimeisestä tuomiosta. Alareunassa ratsumies suuntaa ulos kartasta sen kuvaamaan todelliseen maailmaan saatesanoilla passe avant, "käy eteenpäin". Tekstejä ja kuvia on toista tuhatta.

"On merkillepantavaa, että etenkin pyhiinvaeltajien mappa mundit kertoivat yksinkertaistamalla kaupungeista, vuoristoista ja vesistöistä aivan kuten nykyiset turistikartat", huomauttaa Marjo T. Nurminen.

Merenkulkijoiden tarpeisiin kehittyi puolestaan portolaanikartta. Se perustui kompassisuuntiin sekä etäisyyksiä kuvaavaan mitta-asteikkoon. Nimi tulee italiankielen sanasta porto, "satama". Uudet kartat helpottivat etenkin reittien suunnittelua avomerellä.

Lombardialainen Opicinus de Canistris, kirkonkirjuri ja kuvittaja 1300-luvulta, oli ensimmäinen, jonka kartoissa ilmeni tätä kristillis-portolaanista vuorovaikutusta esimerkiksi Afrikkaa ja Eurooppaa kuvaavassa kartassa.

Aikansa mestariluokkaan lukeutui venetsialaisen luostariveljen Fra Mauron suuri pergamentille valmistama atlas vuodelta 1448. Kartta osoittaa poikkeuksellisesti etelään Intian valtamerelle ja Aasiaan. Olihan uutta maantieteellistä tietoa ehtinyt tulla monien kaukomaiden matkaajien kuten Marco Polon tuliaisina.

Vuosisadan lopulla purjehti puolestaan Bartolomeu Dias Afrikan eteläkärjen maailmankartalle. Kelpo saavutuksena niin ikään voi pitää portugalilaisen maailmankartan Cantinon planisfäärin (1502) ihmepelastumista 1870-luvulla. Eräs kirjastonhoitaja havaitsi kartan lihakaupan ikkunasta, jossa tätä hienoa taideteosta pidettiin kärpäs- ja auringonsuojana.


Piiloviestejä

Suurten löytöretkien 1500-luvulla eurooppalainen kauppa- ja valtapolitiikka kytkeytyi uusien alueiden haltuunottoon, joten karttakaupasta tuli merimahdeille varsin tärkeä. Puhumattakaan kartantekijöistä. Renessanssin merkittävin kartografi oli Gerard Mercator (1512-1594), modernin karttaprojektion isä.

Kuuluisalla maailmankarttapallollaan vuodelta 1541 hän osoitti, kuinka kompassisuuntaviivat oli piirrettävä pallopinnalle. Niiden tuli leikata pituuspiirit aina samassa kulmassa ja kaareutua spiraalina kohti napoja. Karttapallolla pystyi esittämään maat, meret ja etäisyydet oikeassa suhteessa toisiinsa. Tämä harvinainen karttateos (säde 41 cm) on Itävallan kansalliskirjastossa.

Mercatorin projektio yleistyi 1600-luvulla, jolloin Amsterdam kohosi maailman karttakaupan keskukseksi. Kymmenet kartografit laativat toista sataa painettua atlasta. Willem Blaeun maailmankarttaa (1606) koristavat seitsemän taivaankappaleen vertauskuvalliset hahmot ja saman verran antiikin rakennusihmeitä. Kuten Faroksen majakka Aleksandrian edustalla Egyptissä. Reunoja kiertävät myös tunnetut neljä elementtiä ja yhtä paljon vuodenaikoja allegorisine hahmoineen.

"Atlasta reunustavat kuva-aiheet toimivat nykyihmisen silmin viestinä eurooppalaisesta siirtomaaherruudesta ja maailmanvalloituksesta kuin myös ylimielisyydestä muihin nähden", kirjoittaa Marjo T. Nurminen. Tämäkin näkökulma on aiheellista pitää mielessä ihailtaessa entisaikojen kartografian kulttuurisaavutuksia.

Yksi hollantilaisten eturivin mestariteoksista, Joan Blaeun seinäkartta vuodelta 1648, juhlisti ylen pitkän sodan päättymistä Westfalenin rauhaan. Kahden pallonpuoliskon maailmankartalla oli aikansa uusin maantieteellinen tieto.

Maailmankartan monet kasvot on koristeltu piiloisilla viesteillä, muistikuvilla, hyvässä ja pahassa. Ikivanhoissa kartoissa tuntuu eurooppalaisen ihmisen kulttuurinen kertomus jatkuvan kuin kuvastimesta katsoen. Maailma piirtyy kartalle on tekijänsä huima voimannäyttö ja mitä antoisin lukuelämys karttojen maailmasta.