Tulosta Tekstin koko: a A A

Juhlamessun saarna

Kesäjuhlan juhlajumalanpalveluksessa saarnasi Merimieskirkon hallituksen pj, pastori Timo Lappalainen.

Sammonlahden Virtaavan veden kirkko.

Kesäjuhlan juhlajumalanpalveluksessa Sammonlahden Virtaavan veden kirkossa Lappeenrannassa 14.8.2016 saarnasi Merimieskirkon hallituksen pj, pastori Timo Lappalainen.

Mark. 7: 31-37

Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle.
   Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle.
   Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään.
   Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene.
   Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
   Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa.
   Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”

1 Johdanto

Päivän evankeliumitekstimme kertoo yhdestä Jeesuksen tekemästä parannusihmeestä. Jotta pääsisimme siihen paremmin käsiksi, katsotaanpa sitä osana koko Markuksen evankeliumia. Siinähän avautuu johdonmukainen kertomuksen kaari. Evankeliumin alussa kuvataan Jeesuksen toiminnan perustaminen ja sen ensi vaiheet.  Jeesuksen kaste, siis tehtävään asettaminen, sitten koettelemukset ja niiden selättämisen kautta osoitus, että tehtävään valittu on asemansa arvoinen ja kykenee vastaamaan tehtävän tuomiin haasteisiin. Onnistuneet väittelyt lainoppineiden eli uskonnollisen valtaeliitin kanssa sekä halvaantuneen ja spitaalisen parantamiset osoittavat Jeesuksen potentiaalin. Sitten tulevat opetus ja julkiset esiintymiset. Yhä suuremmilla ihmeteoilla kuten myrskyn tyynnyttämisellä ja kuolleen herättämisellä alleviivataan entisestään Jeesuksessa piilevät voimat. Sitten onkin aika laittaa iso remmi päälle – opetus- ja julistustoiminta ihmetekoineen ulotetaan yhä laajemmalle alueelle. Kuuromykän parantaminen ja pian sen perään 4000 miehen ruokkiminen nostavat Jeesuksen tunnettuutta ja suosiota entisestään: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt”.

Kun pohdin tätä Markuksen evankeliumin käsikirjoitusta - siis miten sen valossa Jeesuksen elämän eri vaiheet on kuvattu ja minkä merkityksen evankeliumin kirjoittaja on myös halunnut antaa niille – taustalla pauhasi uutiskanava tuottaen kuvia ja haastatteluja USA:n presidenttikilvasta.  Mitä Trump oli taas mennyt möläyttämään, miten taas Clinton pyristelee pulassa varomattomien sähköpostiensa kanssa. Kaoottista puuhaa, jossa kummankin leirin kampanjavelhot pohtivat avaimia suosion kasvattamiselle, näkyvyyden lisäämiselle ja vastustajan kampittamiselle. Näiden kuvien ja äänten keskellä oli helppo siirtyä opetuslasten leiriin Galilean-järven tienoille, heti kuuromykän parannusihmeen jälkeisiin tunnelmiin. Jeesuksen toiminta alkoi lähestyä kulminaatiopistettä: suosio kasvamassa yhä kauempana hänen kotiseutujaan. Jos Jeesuksella olisi ollut kampanjapäällikkö, niin olen varma, että hänen käsiänsä olisi tässä vaiheessa alkanut oikein toden teolla syyhyttää: lopullinen läpimurto on vain ajan kysymys!

Pysäytetään kuitenkin kuvitteellinen kampanjajunamme tässä hetkeksi ja kysytään ensin, mistäköhän kuuromykän parantamista koskevassa tekstikohdassa oikein oli kysymys. Kampanja voi onnistua ainoastaan, kun viesti on kristallinkirkas ja helppo viestittää suurelle yleisölle: Mistä Jeesuksen toiminnassa ja esimerkiksi tässä parannusihmeessä oli loppujen lopuksi kysymys? Ensi silmäyksellä näyttäisi siltä, että kuuromykän ihmeellinen parantuminen olisi tekstimme varsinainen uutispommi. Miksi Jeesus sitten kiirehtii kieltämään hämmästeleviä ja ehkä haltioituneita ihmisiä kertomasta asiasta mitään eteenpäin? Ihmeteon rummuttaminen ei siis ollut sitä, mitä hän parantamisella haki.

Markuksen evankeliumin kuvaukset Jeesuksen toiminnasta ja keskusteluista lainoppineiden ja omien opetuslastensa kanssa ennen ja jälkeen tämän ihmetapahtuman saattavat auttaa meitä ymmärtämään ihmeparannuksen varsinaista viestiä. Vain hetkeä aiemmin Jeesus oli väitellyt lainoppineiden kanssa ja todennut heidän antamien määräysten olevan ristiriidassa Jumalan tahdon, siis Jumalallisen lain kanssa. Ruokatapojen ja puhtausmääräyksien syrjäyttämisessä Jeesus joutuu tuskastumaan opetuslastensa ymmärtämättömyydestä: Eihän ulkoa tuleva ihmistä saastuta, vaan mikä tulee hänen sisältään. Markuksen evankeliumissa Jeesus joutuu ikään kuin jankuttamaan yhä uudelleen ja uudelleen: teille on opetettu, mutta minä sanon. Jeesus penää kaiken kattavaa mielenmuutosta, vallitsevan ajattelutavan ja asenteiden totaalista remonttia. Muutos on välttämätöntä, muutos on mahdollista ja minussa se, Jumalan uusi valtakunta on jo totta tässä ja nyt. Usko siis, heittäydy ja jätä vanha taakse, tule mukaan tähän muutosliikkeeseen: Se näyttäisi olevan Jeesuksen toiminnan ja tekojen viesti tänäänkin.

2 Muutoksen pelko

Kukaan meistä ei varmaan kuule ensimmäistä kertaa puhetta muutoksesta ja sen tarpeellisuudesta. Siitä paasataan niin kotimaassa kuin maailmallakin. Maapalloistuminen etenee, valtiolliset ja kansalliset raja-aidat kaatuvat, digitalisaatio eli uuden teknologian hyödyntäminen mm. tietojen hallinnassa kutistavat välimatkat ja tuovat tuotteita ja palveluita ulottuvillemme yhä nopeammin. Keskinäisriippuvuus kasvaa: ratkaisuni ja elämäntapani vaikuttavat toisen ihmisen elämään maapallon toisella puolella ja niin myös painvastoin. Mikä kohta onkaan enää sitä osaa elämässäni ja lähipiirissä, johon vaikuttaminen on omissa käsissä, saatamme miettiä.

Ei ihme, että muutokseen ja viesteihin siitä, että meidän tulee hypätä ns. muutoksen kelkkaan aiheuttavat hämmennystä, ehkä pelottavatkin. ”Mistä ne oikein tulevat”, parahtaa yksi korpisoturi Wäinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa. Hyökkääjä, siis muutokset, tuntuvat tulevan joka suunnasta ja niitä vyöryy päälle taukoamattomana virtana.

3 Muutos on pahasta

Muutospuheisiin liittyy myös usein tunne siitä, että niissä luvattu hyvä vaikuttaa usein olevan ylimainostettua, jopa liioiteltua. Joissakin tilanteissa muutoslupauksilla on peräti harhautettu ja maaniteltu mukaan johonkin, joka myöhemmin osoittautuu tyhjäksi pilvilinnaksi. Pankki-, terveys-, kirjastopalvelut ja koulutoiminta tehostuvat, meille luvataan. Todellisuus monen kohdalla kuitenkin on, että näiden palveluiden saatavuus entisestään heikkenee ja ne siirtyvät yhä kauemmas lähipiiristä. Tai meille kerrotaan, että EU-yhdentyminen, se kuuluisa integraatio, tai kansainvälinen vapaa kauppa tuovat lisää aineellista hyvää. Useissa maissa ja meillä Suomessa se näyttäytyy menetettyinä työpaikkoina, maiden kiristyvänä elintasokamppailuna, veroparatiiseihin karanneina rahavirtoina. Tai haluamme uskoa, että kansainvälisyys, rajojen avautuminen ja lisääntynyt liikkuvuus ja kanssakäyminen lähentävät kansakuntia ja lisäävät keskinäistä ymmärtämystä, kunnioitusta ja suvaitsevaisuutta. Monelle todellisuus on kuitenkin sitä, että tunne turvattomuudesta on lisääntynyt, pommi-iskuja ja terroritekoja tuntuu tapahtuvan yhä enemmän ja paikoissa, joita olemme tottuneet pitämään turvallisina.

Ei siis ole ihmeellistä, jos suhtaudumme puheisiin ja lupauksiin muutoksesta ja sen mukanaan tuomasta hyvästä epäilevästi.

4 Muutoksen toivo

Olen kuitenkin vakuuttunut, että meillä jokaisella on ollut ja on paraikaa nytkin toiveita jonkin asian tai olosuhteiden muuttumisesta. Muutokseen liittyy myös unelma siitä mahdollisuudesta, että asiat voivat muuttua paremmaksi.

Vuosituhansien ajan ihmiset eri puolilla maailmaa ovat toivoneet muutosta parempaan. Monien kohdalla tuo unelma on ajanut liikkeelle etsimään onnea, työtä, uusia mahdollisuuksia kaukaakin kotimaasta. Kynnys ylittää tutun ja tuntemattoman välinen rajapyykki madaltuu, kun usko muutoksen mahdollisuudesta kasvaa, tai kun nykyinen tilanne käy syystä tai toisesta sietämättömäksi. Tästä jälkimmäisestä kertovat suuret maahanmuuttovirrat Eurooppaan ja Suomeenkin: vaaralliseen matkaan ollaan valmiita heittäytymään, koska hätä ja pelko ajavat liikkeelle.

Nykyisen keskustelun lomassa on joskus tärkeää muistutella itselleen sitä, ettei maastamuutto ole meille eurooppalaisillekaan outo ilmiö. 1800-1900-luvuilla kymmeniä miljoonia italialaisia, irlantilaisia ja meitä pohjoismaalaisia lähti paremman elämän toivossa kaukaisille mantereille, suurin osa meistä suomalaista lähti yli viisikymmentä vuotta sitten naapurimaahan Ruotsiin. Meitä suomalaisia on tällä hetkellä reilu miljoona Suomen rajojen ulkopuolella. Monet ovat lähteneet liikkeelle työn tai urakehityksen takia, monet taas uteliaisuudesta, rakkaudesta toiseen ihmiseen tai kulttuuriin.

5 Merimieskirkko – muutoksen kirkko

Liikkeellä olevat ihmiset tietävät, mitä muutos voi olla niin hyvässä kuin pahassa. Kokemus on käytännössä aina sama: vieraalla maalla ja vieraassa ympäristössä aina saa jotakin, mutta samalla jotakin menettää, jostakin joutuu myös luopumaan. Kun oman, perheen ja läheisten elämää järjestellään uusiin kuoseihin, nousevat usein kiireen ja arjen tohinan keskellä piilon jääneet kysymykset ihan eri tavalla esille: kuka olen, minne olen matkalla, käykö meille hyvin, mitä oikeasti haluan, mitä tarvitsen, mikä kannattaa säilyttää, mistä minun tulee pitää kiinni ja minkä taas voin jättää syrjään? Näenkö oikeasti, kuulenko oikeita asioita, irtoavatko kielenkantani sanomaan oikeita, tärkeitä asioita?

Jokainen meistä on ollut jossakin vaiheessa elämäänsä sellaisella matkalla, jossa nämä kysymykset ovat puhutelleet. Sellainen matka ei edellytä välttämättä lähtöä ulkomaille tai pitkäaikaista oleskelua vieraassa ympäristössä. Se ei välttämättä edes tarkoita fyysistä siirtymistä paikasta toiseen – vain mieli käy tuota matkaa. Merkityksellinen matka on sellainen, jossa liikkeelle lähtenyt toteaa paitsi tulleensa uuteen paikkaan, myös olevansa vähän toinen ihminen kuin se, joka alun perin tällaiselle matkalle lähti.

Kirkon, joka kulkee liikkeellä ja muutoksen keskellä olevien parissa on myös oltava muutoksen kirkko – sen on oltava altis ja valmis muutoksille. Se on pystyttävä kysymään niitä samoja tärkeitä kysymyksiä: kuulemmeko ja näemmekö oikeita asioita, teemmekö oikeita tekoja ja päätöksiä?

Suomen merimieskirkko, kirkko joka on ollut mukana liikkeellä olevien suomalaisten juhlassa ja arjessa jo yli 140 vuotta yli 50 paikkakunnalla käytännössä kaikilla maailman mantereilla. Mitä valmius mielen- ja ajattelutavan muutoksen tarkoittaa tällaisen kirkon kohdalla? Toimipisteiden sulkemisia, uusien avaamisia, miten huolehdimme ikääntyvistä suomalaista Saksassa ja Englannissa, miten taas katamme yhä kasvavan suomalaisnuorten ja opiskelijoiden tarpeet eri puolilla maailmaa, kuinka tavoitamme yhä pienempiin ja laajemmalle alueelle pirstoutuneet pienet suomalaisryhmät Aasian ja Afrikan kasvavilla markkinoilla, miten tukea suomalaisäitejä Singaporessa, jotka etsivät tukea lastensa kansallisen ja kristillisen identiteetin vahvistamisessa?

6 Jeesuksen muutosagenda

Jos tämän päivän evankeliumitekstin ihmeparannuksen pääviesti oli, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle, on aika jättää vanha ja tehdä muutos, niin mikä se Jeesuksen ns. muutosohjelma sitten oikeastaan on? Mikä tai mitä muuttuu, miten tilanne muuttuu paremmaksi?

Ensiksi: Jeesus ei hae tai yllytä pintapuoliseen, ulkoiseen muutokseen. Hän ei kehota vaihtamaan pukeutumistyyliä, muuttamaan kampausta, hän ei kehota hylkäämään tiettyjä tapoja toimia, hän ei pyydä vaihtamaan paikkakuntaa, tekemään hiustenvärjäyksen tai hakeutumaan toiseen ammattiin. Jeesus ei kehota hylkäämään kansallisylpeyttä tai kotiseuturakkautta, ei kehota hylkäämään intohimoa perinneruokiin tai pesäpalloon, ei kehota hylkäämään nostalgisia tunteita, kun Antti Ruuskanen voittaa kultaa Riossa. Sen sijaan Jeesus rohkaisee suureen sisäiseen muutokseen ja kehottaa näkemään lakien ja sääntöjen taakse: mikä käskyjen perimmäinen merkitys on, mitä siellä on lopulta sellaista, josta oikeasti tulee pitää kiinni? Lähimmäisen rakkaus ja Jumalan, kaikkivaltiaan kaiken Luojan ja hallitsijan kiitos ja ylistys. Jos harrastukseni, elämäntapani, tyylini tai makuni auttavat minua palvelemaan ja rakastamaan lähimmäisiä ja ylistämään Jumalaa, asiat ovat Jeesuksen mukaan kohdallaan. Ja tämän perimmäisen lain käskyn voi nähdä, kun tapahtuu suuri mielenmuutos: syrjään kaikki pientä ihmistä kuormittavat säännöt. Kyseessä on siis oman aikansa varsinaiset norminpurkutalkoot! Jeesuksen muutosagenda haastaa mielen, sydämen ja asenteidemme vääristyneitä rakenteita ja ajatuskulkuja.

Toiseksi: Jeesuksen muutosohjelma sai näkyvää ja käsinkosketeltavaa muutosta tässä ja nyt – sillä oli välittömiä ja konkreettisia vaikutuksia. Jeesuksen muutostoiminta ei lähtenyt ylhäältä, Jerusalemin poliittisen ja uskonnollisen valtaeliitin syrjäyttämisellä, vaan muutos lähtee alhaalta, tavallisen kansan, yksittäisten ihmisten mielen- ja sydämenmuutoksesta, yksi kerrallaan.

Ja kolmanneksi: Jeesuksen muutosohjelma ja sen myötä annetut lupaukset Jumalan valtakunnasta ja hänen rakkaudestaan kuuluu kaikille. Jeesuksen toiminta ja kiertely laajemmin ja ei-juutalaisten parissa oli jo oman aikansa digitalisaatioloikka: Yhteys Jumalaan ja luottamus hänen varjelukseensa ulottuu kaikille. Kaikki ovat hänen valtakuntansa täysivaltaisia jäseniä.

7 Lopetus

Päivän raamatuntekstin keskeisin viesti on siis muutos, joka seuraa Jumalan valtakunnan murtautuessa todeksi tässä maailmassa. Jeesuksessa tuo valtakunta ja Jumalan lupaukset ovat totta ja läsnä jo tässä ja nyt. Tuo muutos on sisäinen ja perustuu Jumalan antaman lain, hänen tahtonsa sisäiselle ja syvälliselle ymmärtämiselle ohi ihmissäädösten ja -määräysten. Muutos lupaama muutos on todellista ja se on annettu meille kaikille.

Viesti ja sen merkitys on nyt siis selvitetty. Palataanpa takaisin Jeesuksen kuvitteellisen kampanjatoimiston purkupalaveriin. Miten hyvin liikkeelle lähtenyt kampanja sitten oikein päättyi? Kampanjan voittohan oli käytännössä taskussa: Suosio kasvoi ja seuraavien ihmisten määrä kasvoi päivä päivältä. Valtaa pitävien viitta tutisi: kyse oli ollut vain päivistä, kun Jeesuksen kampanjajuna olisi porskuttanut Jerusalemin ytimeen ja korkein neuvosto olisi joutunut toteamaan, että Jeesus veti pitemmän korren: viimeisen kuukauden ihmeteot ja sitä seuraava hurmio oli ajanut heidät poliittiseen kuolioon!

Mutta vain epäuskoisia ilmeitä: Tappio, totaalinen häviä, täystuho, täydellinen virhearvio. Kriittisillä hetkillä, kun taitavalla voimankäytöllä vaaroilta olisi vältytty, antauduttiinkin kesysti ja annettiin tekaistujen syytteiden ohjata hyvin kyseenalaista oikeudenkäyntiä. Tätä ei voi ihmismieli ymmärtää!

Ihmisjärjen logiikka seuraisi niin mieluusti kuvitteellisen Jeesus-kampanjan käsikirjoitusta: Jeesus olisi tehtaillut ihmetekojaan, varmistanut kansan suosion, sitten hän olisi näyttänyt taivaan merkit ja vallannut kannattajineen Jerusalemin ja siirtänyt syrjään juonittelevan ja sen kelvottoman valtaeliitin. Sellaisen voittajajumalan leirissä olisi ollut fantastista tepastella, näin ehkä luulemme.

Mutta olisiko se auttanut ymmärtämään Jumalan perimmäistä olemusta ja hänen tahtoaan? Majesteetillinen voittaja pyyhkii laudalta tämän päivän luuserit, kuka mahtaisi olla seuraavaksi vuorossa – milloin sinun, milloin minun, viheliään ja epätäydellisen ihmisen vuoro tulisi – varmasti pian! Kovin pelottavaa ja uhkaavaa olisi tällaisen voittajan ja sankarihahmon riveissä seistä. Ristinkuolema, se että Jumala on valmis etenemään sellaiseen, järjenvastaiseen äärimmäisyyteen, että hän uhraa itsensä meidän puolesta jää ihmisjärjelle käsittämättömäksi. Jäljelle jää vain ihmetys, syvä nöyryys ja kiitollisuus. Kolmas aamu ja ylösnousemus voi hetkittäin auttaa Jeesuksen kampanjatoimistoa ymmärtämään, että antautuminen ja uhrautuminen olivat ainoa oikea tie. Ja että se kaikki ei sittenkään päättynyt täystuhoon vaan lopulta kuoleman itsensä täystappioon. Kristus nousi kuolleista!