| – Apua elämän kriiseihin – Tämän nettisivun tarkoituksena on antaa ensiapua kriisin kohtaamiseen ja siitä selviytymiseen. Elämä on täynnä erilaisia tapahtumia, joihin reagoimme eri tavoin. Joskus yllättävä tapahtuma, jonka kuulemme tai olemme siitä osallisena, saa meidät pois raiteiltaan ja elämämme perustat järkkyvät. Näihin tilanteisiin pyritään tällä ensiapu - netillä antamaan sinulle välineitä seliytymiseen. Mikäli et löydä näiltä sivuilta tarvitsemaasi tietoa, ota yhteyttä terveys- ja sosiaalipuolen ammattilaisiin tai kirkon työntekijöihin. Heiltä saat henkilökohtaista apua, neuvontaa ja tukea, juuri sinun tilanteeseesi sopien. ELÄMÄN KRIISIT Kriisin ihmiselle aiheuttavat tilanteet voivat olla hyvin monelaiset. Esimerkiksi lähimmäisen vakava sairastuminen tai kuolema, avioero tai parisuhteen päättyminen, työttömyyden uhka, väkivallan kohteeksi joutuminen, jopa raskauteen ja synnytykseen liittyvät tapahtumat voivat saada aikaan kriisikokemuksen. Myös yhteisöä tai yhteiskuntaa ravistelevat onnettomuudet ja luonnonkatastrofit voivat olla kriisejä, jotka vavisuttavat yksittäisen ihmisen elämää. ITSEHOITO-OHJEITA AIKUISELLE JA NUORELLE Järkyttävän ja yhtäkkisen tapahtuman kohdatessaan ihminen reagoi siihen monenlaisten tunteiden ja tuntemusten kautta. Onnettomuuden jo tapahduttua, pelastustoimien aikana, monet ihmiset pysyvät rauhallisina ja tapahtuman aiheuttama järkytys ja siihen liittyvät tunteet tulevat vasta tilanne on ohi. Ja silloin olo voi tuntua epätodelliselta tai unenomaiselta. Usein ensimmäinen reaktio onnettomuustiedon saamisen jälkeen on epäusko. Toiset tuntevat heti voimakasta pelkoa ja järkytystä. Tyypillisiä fyysisiä oireita ovat vapina, pahoinvointi, sydämen hakkaaminen, viluntunne tai hikoilu. Tapahtuneen alkusokin jälkeen esiin nousevat avuttomuuden, pelon ja periksi antamisen tunteet. Olo ei tunnu turvalliselta, häpeä tai syyllisyys vaivaavat mieltä. Tapahtunut ja sen yksityiskohdat palaavat mieleen jatkuvasti, ja elämästä otteen saaminen voi olla vaikeaa. Oli kriisin aiheuttaja minkälainen tahansa, siitä toipuminen vie aikaa ja energiaa, mikä tuo mukanaan suuren väsymyksen ja unen tarpeen. Univaikeudet ja painajaiset sekä erilaiset vihan, ärtyneisyyden tunteet ja keskittymisongelmat ovat yleisiä. Reagoinnin voimakkuus ja kesto ovat hyvin yksilöllisiä. Tapahtuneen jälkivaikutukset ihmisen mielessä ja ruumissa saattavat kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon ja lievittyvät vähitellen. Selviytymisen kannalta on tärkeää muistaa, että kaikki tunteet, myös kielteiset, ovat luonnollisia ja normaaleja reaktioita ylivoimaiseen kokemukseen. MUISTILISTA Normaalit tunteet, joita voit kokea Pelko ja ahdistus Syyllisyys Häpeä Suuttumus Muistot Avuttomuus Tunteettomuus Normaalit fyysiset oireet ja reaktiot, joita voit kokea Huomaat, että: Nämä tunteet ja fyysiset reaktiot ovat kehosi ja mielesi tapa suojella itseään kriisin tapahduttua. Oireet katoavat ajan kanssa, mutta pyydä apua ulkopuoliselta, mikäli: Mitä tehdä ja ei tehdä Muista, että muistot ja tunteet tapahtuneesta ovat aina mukanasi, mutta haalistuvat ajan kanssa. Muista antaa aikaa levolle, nukkumiselle, ajatteluun ja oleskeluun niiden kanssa, jotka ovat sinulle kaikkein tärkeimpiä. Yritä pitää elämäsi mahdollisimman normaalina. Muista, että ajat varovasti ja olet myös varovainen kotona. Vältä alkoholia ja huumeita. Anna lasten puhua tunteistaan ja anna heidän ilmaista itseään leikeissä ja askarteluissa. Yritä opetella nauramaan uudelleen. Muista, älä hautaa tunteitasi sisällesi. Ilmaise tunteesi ja anna toisten jakaa suru kanssasi. Älä yritä tehdä ja suorittaa liikaa. Älä tee suuria elämänmuutoksia. Älä vältä puhumasta siitä, mitä on tapahtunut. Anna muille mahdollisuus puhua asiasta, vaikka se sinusta olisi kiusallista. MUITA NEUVOJA ITSEAPUUN Kirjoittaminen Kirjoita tapahtuneesta päiväkirjaa, kirje tai muu raportti. Kirjoittamisen avulla ajatukset selkiytyvät. Kirjoita itsellesi, älä muille. Lisäohjeita kirjoittamista varten kohdassa kirjoittaminen. Voimavaraistava jälkipuinti Jos olet kohdannut onnettomuuden, läheisen äkillisen menetyksen tai muun traumaattisen tilanteen, voit auttaa itseäsi jäsentämään tapahtumaa ja selviytymistäsi vastaamalla voimavaraistava jälkipuinti kohdasta löytyviin kysymyksiin ja kirjoittamalla vastukset paperille. VOIMAVARAISTA JÄLKIPUINTI Vastaa seuraaviin kysymyksiin ja kirjoita vastaukset paperille: 1. Mitä sellaista tunsit, ajattelit, teit tapahtuman aikana, mikä auttoi sinua? 2. Mitä sellaista tunsit, ajattelit, teit tapahtuman aikana, mistä ei ollut apua tai joka jopa häiritsi sinua? 3. Mitä sellaista muut tekivät tapahtuman aikana, mistä oli sinulle apua? 4. Mitä sellaista muut tekivät tapahtuman aikana, mistä ei ollut sinulle apua tai mikä jopa häiritsi sinua? 5. Myöhemmin, kun tilanne oli ohi, mitä tunsit, ajattelit, teit sellaista, mikä auttoi sinua? 6. Myöhemmin, kun tilanne oli ohi, mitä tunsit, ajattelit, teit sellaista, mistä ei ollut apua tai mikä jopa häiritsi sinua? 7. Myöhemmin, kun tilanne oli ohi, mitä muut tekivät sellaista, mistä oli sinulle apua? 8. Myöhemmin, kun tilanne oli ohi, mitä muut tekivät sellaista, mistä ei ollut sinulle apua tai mikä jopa häiritsi sinua? Kysymysten tarkoituksena on tapahtuneen jälkeen pohtia omia tunteita, tekoja ja ajatuksia. Myös sen pohtiminen miten muiden teot vaikuttivat/vaikuttavat sinuun on hyvin tärkeää nähdä ja sitä kautta ymmärtää. Tämän kirjallisen jälkipuinnin tarkoituksena on ymmärtää asioita ja sitä kautta saada voimia tilanteesta selviytymiseen ja eteenpäin pääsyyn. Siksi harjoituksesta käytetään nimitystä voimavaraistava jälkipuinti. PARANTAVA KIRJOITUS Yhdysvaltalainen psykologi James W. Pennebaker on tutkimusryhmineen tutkinut paljon kirjoittamisen vaikutuksesta ihmisen terveyteen. Tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet kirjoittamisen myönteisen vaikutuksen. Pennebaker on todennut, että kirjoittaessamme tunnepitoisista mullistuksista elämässämme, voimme edistää sekä fyysistä että henkistä hyvinvointiamme. Parantava kirjoitus- menetelmä pohjaa hänen ohjeisiinsa. Lisätietoa löytyy websivulta: www.psy.utexas.edu/pennebaker/ VAROITUS! Kirjoittamisen jälkeen olo voi tuntua surulliselta tai masentuneelta jonkin aikaa. Jos näin käy, se on täysin normaali ja useimmilla olo paranee noin tunnissa. Mikäli koet olosi jo kirjoittamisen aikana hyvin järkyttyneeltä, yksinkertaisesti keskeytä tai vaihda aihetta. KIRJOITTAMISOHJE: Etsi kirjoittamispaikaksi tila, jossa viihdyt etkä tule häirityksi. Paras aika kirjoittamiselle on heti työpäivän jälkeen tai ennen nukkumaan menoa. Lupaa itsellesi, että kirjoitat vähintään 15 minuuttia päivässä, 3-4 peräkkäisenä päivänä. Kun aloitat kirjoittamisen, kirjoita yhtäjaksoisesti ilman keskeytyksiä. Älä murehdi kieliopillisista seikoista. Mikäli sinulla ei ole enää mitään kirjoitettavaa, kirjoita uudelleen se mitä juuri olet kirjoitanut. Voit kirjoittaa joko käsin tai koneella. Mikäli et voi kirjoittaa käsin, voit myös sanella ajatuksesi nauhalle. Voit kirjoittaa joko samasta asiasta kaikkina 3-4 päivänä tai jokaisena päivän jostain eri asiasta. MISTÄ KIRJOITTAA? Jostakin, mitä ajattelet tai murehdit jatkuvasti. – Tämä voi olla traumaattinen kokemus elämäsi varrelta. Jostakin, mistä unelmoit. Jostakin, mikä vaikuttaa heikentävästi elämääsi. – Tämä voi olla myös traumaattinen kokemus jostakin elämäsi varrelta. Jostakin, mitä olet yrittänyt vältellä päiviä, viikkoja ehkä jopa vuosia. LISÄOHJEITA: Seuraavien kolmen neljän päivän aikana, kirjoita syvimmistä tunteistasi ja ajatuksista, jotka liittyvät elämäsi traumaattisimpaan kokemukseen. Vapauta kaikki syvimmätkin tunteesi ja ajatuksesi ja tuo ne esille kirjoituksessa. Kirjoituksesi voit liittää muihin elämänkokemuksiisi, kuten lapsuuteen, vanhempiisi, ihmisiin joita rakastit tai rakastat juuri nyt. Lisäksi kirjoituksessa voi käydä ilmi se, miten kokemus vaikuttaa siihen minkälainen haluat olla, kuka olet ollut tai kuka olet juuri nyt. Pennebaker korostaa sitä, että monilla ihmisllä ei ole ollut yhtään traumaattista kokemusta, mutta meillä kaikilla on ollut merkittäviä kokemuksia ja konflikteja ja stressiä aiheuttavia tilanteita elämässämme ja voimme kirjoittaa myös niistä. Tärkeintä tässä kirjoittamisharjoituksessa on se, että päästät syvimmät ajatuksesi ja tunteesi valloilleen kirjoituksessa. KUINKA AUTAT LASTA? Traumaattisessa kriisissä on tärkeää, että mahdollisuuksien mukaan lasta ei eroteta vanhemmistaan. Tapahtuman aikana ja sen jälkeen lapselle on kerrottava olennaiset asiat totuudenmukaisesti, rauhallisesti, lyhyesti ja asioita paisuttelematta. Lasta tulee rohkaista ilmaisemaan tunteitaan, siksi on tärkeää jakaa lapsen tunteita. Anna lapselle aikaa ymmärtää, mitä on tapahtunut. Mikäli tilanne sitä vaatii, valmistele lasta menetykseen ja kerro hänelle mahdollisista suruun ja kriisin liittyvistä reaktioista sekä itsensä auttamisen keinoista. Tärkää lapsen kannalta on paluu arkisiin rutiineihin mahdollisimman nopeasti, se luo turvallisuutta lapsen elämään. Lisäksi on tärkeää, että lapsen kanssa tekemisissä olevat henkilöt (päivähoito ja koulu) saavat tiedon tapahtuneesta. Usein lapsiin kohdistuvien traumaattisen kriisien vaikutuksia aliarvioidaan. Eräs yleisimmistä käsityksistä on, ettei lapsi huomaa mitään tai ettei hänelle tarvitse kertoa koko totuutta. – Lapsella on monenlaisia kykyjä selviytyä ja usein työstää vaikeita asioita leikkimällä, laulamalla, piirtämällä, näyttelemällä. Isommat lapset myös kirjoittamalla, kuuntelemalla musiikkia ja katsomalla elokuvia. Aikuisen tulee huolestua lapsen tilanteesta ja ottaa yhteys ulkopuoliseen auttajaan silloin kun lapsi selvästi kärsii, kaveruussuhteissa ilmenee vaikeuksia, koulussa tai päivähoidossa tulee vaikeuksia tai lapsi saa yllättäviä ja normaalista poikkeavia raivokohtauksia. – Aikuisen tulee välittömästi ottaa yhteys ulkopuoliseen ammattiauttajaan, kun hän omat voimavarat eivät enää riitä lapsen auttamiseen. MISTÄ LÖYDÄT ULKOPUOLISTA APUA? Jos tarvitse apua, ota yhteyttä oman alueesi: |