Sijainti:
Suikkilantie 2. Rekkaparkin ja pallokentän välissä vastapäätä Teboil-huoltoasemaa. (Katso kartta sivun alareunasta.)

Avoinna:
- maanantai-perjantai, klo 12-22
- lauantaisin suljettu
- sunnuntaisin 16-20

Tarjolla:
Kaikille avoin kahvila ma-pe 12-22, lounas klo 12 alkaen, muina aikoina lämmitettävät annokset ja pikkusuolaista, ryhmien ateriat tilauksesta. Sauna, pyykinpesumahdollisuus, myymälä, lehtiä, kirjasto, biljardi, satelliitti-TV, Turku-infoa. Kuljetuspalvelut ja retket sopimuksen mukaan. Oma laituri Raisiojoen varressa, kesäaikaan soutuveneitä vuokrattavana. Lenkkipolku ja pallokenttä vieressä. Tervetuloa tutustumaan ja viettämään aikaa kirkolle!

Huom! Ylin kerros vuokrattavissa kokouksia, erilaisia juhlia ym. tapahtumia varten. Vuokratilassa myös sauna.

Ruokalista (Oikeudet ruokalistan mahdollisiin muutoksiin pidätetään.)
Lounaan hinta 6-9 euroa sisältää: ruokajuoma (vesi, kotikalja, mehu), leipä, salaatti, kahvi tai tee. Maito- ja piimälasin hinta lounaalla on 0,40 € / lasi.

Merimieskirkolla tapahtuu:

- Vapaaehtoisten ilta joka kuukauden ensimmäinen maanatai klo 18.00
- Paluumuuttajailta joka kuukauden ensimmäinen tiistai klo 18.00

Turun merimieskirkon historiaa

Suomalainen merimieskirkkotyö aloitettiin 1875, jolloin perustettiin yhdistys ”Suomalaisten merimiesten ulkomaan satamissa sielunhoito yhtiö”. Se toimi 1900-luvun alkuun saakka vain ulkomailla suomalaisten merimiesten parissa. Työ laajeni kotimaahan ensiksi matkasaarna- ja asiamiestoimintana. Vasta 1908 yhdistyksen sääntöihin lisättiin kohta, joka mahdollisti työntekijän palkkaamisen Suomen satamissa tehtävään työhön. Toiminta kotimaan satamissa alkoi Turussa.

Mutta jo ennen tätä teki erillinen merimieslähetysyhdistys sisälähetystyötä Turun satamassa, merimiesten kodeissa ja paikkakunnan vähävaraisten keskuudessa. Se oli muodostunut 1870-luvun lopulla. Tätä työtä varten hankittiin 1880 oma rakennus, rukous- tai lähetyshuone, joka sijaitsi lähellä Turun linnaa. Turkulaisen yhdistyksen menestymisestä seurasi se, että ns. yleinen merimieslähetys jäi siellä syrjään, osittain myös molemminpuolisen ”tarpeellisen ymmärtämyksen” puutteesta. Sittemmin merimieslähetysyhdistys muuttui Turun kaupunkilähetykseksi (1892).

Vuodesta 1900 alkaen toimi Turussa myös konsuli J Paneliuksen ja hänen rouvansa Aina Paneliuksen omistama merimieskoti, jossa oli majoitus- ja lukusalitoimintaa. Tämän merimieskodin hyväksi toimineesta ompeluseurasta tuli vuonna 1909 Turun Satamalähetysyhdistys. Se liittyi Suomen Merimieslähetysseuran haaraosastoksi 1910, mitä pidetään nykyisen, nyt siis 100-vuotisen, Turun merimieskirkon alkuna. Yhdistys aloitti toimintansa Turun linnan ja sataman lähellä sijainneessa huoneistossa Linnakatu 75:ssä. Lukusali vihittiin toimeensa kesäkuussa 1910.

Toimintaa tukivat sekä seurakunnat että kaupunki, joka antoi satamassa olevan huvilarakennuksen (Linnankatu 87) tähän käyttöön. Tiloihin mahtui myös pieni merimieskoti. Rakennus vihittiin tarkoitukseensa 1922. Satamalähetyksen toimintaa johtivat mm. Yrjö Sundholm, Daniel Orädd, Hugo Rosenlen. Merimieskodin ja lukusalin johtajana tuli kuitenkin tutuksi ”lukusalin täti” Amanda Samulin ja sittemmin Ingeborg Friman.

Kauniista puurakennuksesta tuli toistaiseksi pitkäaikaisin toimipaikka Turussa. Toiminta keskittyi pitkälti lukusalitoimintaan ja laivakäynteihin. Vuosien 1959–88 asemanhoitaja Erik Henrikssonin aikana toiminta monipuolistui, ja samalla Satamalähetys sai kaksi lisähuonetta sekä käyttöönsä Sataman huoltorakennuksen juhlasalin illanviettoja ja juhlia varten. Vuonna 1968 asema sai lisäksi käyttöönsä toimisto- ja kerhohuoneen Kristiinankatu 6:sta.

Kun Turun Satamalähetys lopetti toimintansa vuonna 1989, siirtyi sen omaisuus Merimieslähetysseuralle (nyk. Merimieskirkolle). 1988 aloitettiin kolmiosainen kokeiluprojekti, johon sisältyi laivapappitoiminta Turusta lähtevillä matkustaja-aluksilla, kahvilatoiminta ja työ merimiesten perheiden parissa. Kahvila oli käytännössä hyvin toimiva merimieskirkko, mutta kotikäyntityö jäi vähäiseksi. Projekti osoitti, että merimieskirkkotyölle oli selkeä tarve Turussa.

Vuonna 1995 kaupunki nosti toimitilojen vuokran sen verran ronskisti, että toiminta siirtyi kymmeneksi vuodeksi Huolintakatu 3:een. Syksystä 2005 Turun merimieskirkko on toiminut Suikkilantie 2:ssa Sataman vuokralaisena. Hulppeisiin tiloihin kuuluu muun muassa kolme kerrosta ja kaksi saunaa.

Viime vuosikymmenien(1980–1990) muutos merimieskirkkotyössä Turussa oli toiminnan kansainvälistyminen. Merimieskirkko-nimi otettiin muiden kotimaan asemien tavoin käyttöön vuonna 1991. Toiminnan ydintä on merenkulkijatyö ja vuodesta 2005 yhä lisääntynyt raskaan pyöräliikenteen kuljettajien kanssa toimiminen.

Toiminnasta Turussa vastasi vuoden 2011 alkupuoliskon ajan johtava satamakuraattori Rea Skog ja hänen jälkeensä kirkkoa on luotsannut johtava satamakuraattori - emäntä Arja Suvanto, joka oli jo toiminut emäntä-satamakuraattorina vuodesta 2006 lähtien. Toisena palkattuna työntekijänä on työskennellyt satamakuraattori Tuure Oldendoff kesästä 2011 lähtien. Vapaaehtoiset auttajat ja tukijat ovat Turussakin voimavara, jota ilman merimieskirkko ei selviytyisi. Turun merimieskirkko on myös palveluspaikka kerrallaan yhdelle siviilipalvelusvelvolliselle. Vuoden 2010 alusta lähtien vapaaehtoisen merimiespastorin tehtävää Turun merimieskirkolla on hoitanut Mikko Laurén, joka on myös merikapteeni.

Aikaisemmat Turun merimieskirkon vetäjät ovat: asemanhoitajat Pekka Larkela (1988–90) ja Matti Pennanen (1991–93) sekä merimiespastorit Eija Kalliala (1993–2005) ja Saša Lehtinen (2006–09) ja johtaja Satu Oldendorff (2010). Vuosina 1990–91 väliaikaisena asemanhoitajana toimi useita eri henkilöitä. Vuosina 1995–2009 käytännön toiminta oli paljolti myös assistentin ja sittemmin satamakuraattorin Rauni Šuopyksen hoidossa.

Yhteistyötä Turun merimieskirkko tekee muun muassa lähiseurakuntien, etenkin Mikaelin seurakunnan, sekä Turun ja Naantalin sataman kanssa.